tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kärsivällisyys

Eipä ole kauheasti ollut aikaa neuloa lähiaikoina. Senpä takia ei ole myöskään ollut siihen kovin suurta intoa. Ne hetket, jolloin tulee vaan istuttua telkkarin ääressä ihan ilman mitään lisähommaa, ovat olleet aika vähissä. Olen nykyään yhdistänyt telkkarin katselun ja siivoamisen, koska kummallekaan ei oikein tahdo muuten omaa paikkaa löytyä. 

Olen ihme kyllä tässä vuosien saatossa onnistunut kehittämään kärsivällisyyttäni siinä määrin, ettei tämäkään nyt haittaa. Olen tätä kärsivällisyysteemaista bloggaustakin suunnitellut jo monta viikkoa antamatta sen nousta liian suureksi stressiksi. Ja kun aikansa odotti, niin se into tämän kirjoittamiseenkin tuli aikanaan. 

Kärsivällisyyteni on lisääntynyt huomattavasti myös käsitöiden saralla. Siis silloin, kun huomaa ihan loppusuoralla, että alkuvaiheessa on tullut ihan järjetön virhe tai että jonkin tosi työlään vaiheen jälkee huomaa tehneensä sen ihan päin honkia. Muutamia vuosia sitten, reaktioni meni jotenkin niin, että kiskaisin puikot pois ja viskasin tekeleen sohvan taa. Sen haki sieltä yleensä joku muu kuin minä. 


Mutta mitäpä minä nykyään? Kun huomasin, että miltei puoliksi neulotun puseron yläosan sovituksessa, että lanka ei oikeen sovellu malliin, tyynesti vaihdan lankaa ja aloitan uudelleen ilman suuria raivokohtauksia! Ihan kummallista.


Olen jopa edistynyt niin, että laitoin nopeasti kasvavan salaatin ohella ruukkutomaatin siemeniä itämään! Ja erittäin epätodennäköistä satoakin olisi odotettavissa vasta kuukausien päästä. Ja se kevät! Ihanaa kun se on täällä!